Hortensia
Upea hortensia ilahduttaa niin sisällä kuin ulkona. Se viihtyy parhaiten puolivarjoisassa paikassa ja vaatii runsaasti kastelua.
Upea hortensia ilahduttaa niin sisällä kuin ulkona. Se viihtyy parhaiten puolivarjoisassa paikassa ja vaatii runsaasti kastelua.
Näyttävä hortensia on kaunis yksin ruukuissa kuin osana istutusta. Ruukkuhortensioiden kukkien väreistä löytyy aina juhlava valkoinen, hempeä vaaleanpunainen, viileä vaaleansininen, herkkä violetti ja räväkkä aniliininpunainen.
Kotimaista hortensiaa saa valkoisena, vaaleanpunaisena, vaaleansinisenä, violettina sekä aniliininpunaisena. Hortensia viihtyy parhaiten varjossa ja puolivarjossa ja vaatii runsasta kastelua. Hortensian sesonki ulottuu helmikuulta alkusyksyyn.
Tuunaa yksivärisistä kukkaruukuista hauskoja väripilkkuja kotiin.
Hortensioiden multatila tulisi pitää tasaisen kosteana, ja ruukut olisi parasta kastella altakasteluna käyttäen mietoa lannoiteliuosta jokaisella kastelukerralla. Multaa ei saisi päästää kuivahtamaan. Hortensiat viihtyvät parhaiten hajavalossa.
Lämpimällä ja aurinkoisella ilmalla ulos sijoitettu hortensia pysyy kauniina, kun sen sijoittaa varjoisalle paikalle. Sisällä huoneilman lämpötila vaikuttaa kukinnan kestoon: mitä viileämpi lämpötila, sitä pidempään kasvi kukkii.
Hortensiat voi asetella tyylikkääseen suojaruukkuun ja sijoittaa näkyvälle paikalle sisääntulon yhteyteen, sisälle tai terassin oleskelualueelle. Kasvi kannattaa istuttaa hieman isompaan ruukkuun, jolloin sillä on enemmän multatilaa ja tilaa kasvaa. Suurempi multamäärä pysyy pidempään kosteana.
Joillakin jalohortensioilla kukan väri on aina punainen, mutta joillakin lajikkeilla maaperän happamuus vaikuttaa väriin. Neutraalissa tai emäksisessä maassa kasvavat hortensiat ovat punakukkaisia, mutta muuttuvat happamassa kasvualustassa siniseksi. Värin vaihtoa voi testata istuttamalla kasvin emäksiseen tai happamaan multaan.
Jalohortensia kasvaa luonnonvaraisena Itä-Aasiassa kosteikoissa jokien varsilla. Sen tieteellinen nimi Hydrangea tarkoittaakin vesisäiliötä, mikä viittaa kasvin suureen vedentarpeeseen. Eurooppaan jalohortensia tuotiin ensimmäisen kerran 1700-luvun loppupuolella. Suomessa jalohortensiat yleistyivät 1920-luvulta aina 1940-luvulle asti.