Pelargoni
Suomalaisten rakastama auringon palvoja.
Suomalaisten rakastama auringon palvoja.
Pelargoni on yksi suomalaisten suosikkikukista. Yleisimmin pelargonia käytetään ulkokukkana erilaisissa istutuksissa ja parvekkeilla, mutta se sopii myös sisäkasviksi. Pelargoni viihtyy parhaiten aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa.
Pelargoneja viljellään Suomessa 4,3 miljoonaa kappaletta vuodessa. Pelargoneista parhaiten tunnetaan perinteinen kotipelargoni (Pelargonium zonale, kuvassa yllä), jossa on suuret pallomaiset kukat. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaisen eri sävyihin ja monivärisiin. Helppohoitoinen kasvi sopii niin aloittelijoille kuin harrastelijoille. Pelargoneja on saatavilla useita lajikkeita pystymallisista amppelihin asti.
Pelargonit ovat upeita niin ruukussa kuin amppelissa. Rakenna kotiin vinkkeät amppelit pelargoneille ja muille kesäkukille.
Kaikki pelargonit rakastavat lämpöä ja aurinkoa. Kastele pelargonia tasaisesti ja lannoita jokaisella kastelukerralla. Pelargoni on sitkeä kasvi, joka kestää ajoittaista kuivuutta. Pelargonien paras istutusetäisyys parvekelaatikossa on 30 cm.
Pelargonit ovat kiitollisia kesäkukkia, sillä aloitettuaan kukinnan ne jaksavat kukkia läpi kesän. Kuihtuneiden kukkien poisto tekee kukkaryhmästä siistin ja innostaa kasvia kasvattamaan uusia kukkavarsia. Kuihtuneet kukat kannattaa poistaa varren nivelkohdasta saakka.
Hallaa pelargoni ei kuitenkaan siedä. Jos se saa kylmää, niin kukat kuivahtavat ja kuolevat ensimmäisenä. Sitkeänä kasvina sen saa kuitenkin elpymään jos lehdet ovat suurimmaksi osaksi säästyneet hallan vaurioilta. Seuraava lämpöaalto innostaa kasvin taas uuteen kasvuun, ja hetken päästä uusia kukkanuppuja on jo näkyvissä. Kun pelargoni viettää koko kesän ulkona se on karaistunut kestämään yllättävän hyvin myös viilenevän syksyn lämpötiloja. Usein se onkin viimeisiä parvekkeelta poistettavia kukkivia kasveja.
Pelargoneita myydään eniten kesäkukkana, mutta kasvi sopii myös sisälle. Se on kaunis lahja esimerkiksi äitienpäiväksi! Pelargoneja voi istuttaa ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Yhdistele pelargonin kanssa roikkuvia kesäkukkia tai esimerkiksi heiniä.
Pelargoneista parhaiten tunnetaan perinteinen kotipelargoni (Pelargonium zonale), jossa on suuret pallomaiset kukat. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaisen eri sävyihin ja monivärisiin. Sitä löytää myös oranssina, siniliilana sekä kaksivärisenä yleensä vaalemmalla tai tummemmalla silmällä. Kotipelargonin lehdet ovat nukkamaisen pehmeät ja joskus lehtien reunassa kulkee punainen rengas eli vyöhyke. Kotipelargoneiksi luetaan myös joitakin erikoislajikkeita kuten koristelehti-, ruusunnuppu- ja tulppaanipelargonit.
Riippapelargonit (Pelargonium peltatum) ovat amppeleihin ja parvekelaatikoihin sopiva laji, jonka kasvutapa on rennon lamoava. Sen kukinnot jäävät pienemmiksi kuin kotipelargonin, mutta se kestää myös paremmin tuulta ja sadetta. Riipapelargonin lehdet ovat kiiltäviä ja sormihalkoisia. Riippapelargoneista löytyy paljon erinäköisiä lajikkeita kerrannaisine kukkineen ja kirjavine lehtineen. Vinkki: Riippapelargonit kukkivat runsaammin, mitä isompi kasvutila sillä on. Noin kahdenkymmenen litran multatila on suositeltava.
Jalopelargoneista (Pelargonium Domesticum-ryhmä) tunnetuin lienee enkelipelargoni, jonka kukat ovat pienikokoiset ja se sopii paremmin ulkoistutuksiin kuin muut jalopelargonit. Jalopelargonien kasvutapa on voimakkaan pysty ja lehdet ovat tasaisen vihreät. Kukkien terälehdet on suuria ja niistä löytyvät kaikki roosan ja punaisen eri sävyt aina viininpunaiseen ja lähes mustaan saakka. Suuri ja hyvinvoiva jalopelargonia voi tulla niin täyteen kukkia, että se muistuttaa kukkien peitossa olevaa atsaleaa. Ajan myötä jalopelargoni voi kasvaa jopa metrin korkuiseksi ja yhtä leveäksi.