Petuniat

Petunia

Petunioiden suosio johtuu ilman muuta niiden monipuolisuudesta. Suurikukkaisten amppelipetunioiden rinnalle on kymmenessä vuodessa pyrähtänyt pienikukkaisten pikkupetunioiden joukko, jonka värivalikoima on hyvin laaja. Pikkupetunia kukkii myös sellaisissa väreissä, joita suurikukkaisissa petunioissa ei ole. Pikkupetuniat ovat lisäksi varsin kylmänkestäviä. Ne eivät lannistu sen kummemmin toukokuun kuin syksynkään viileissä säissä.

Petunioita viljellään Suomessa yhteensä noin 4,5 miljoonaa kappaletta vuodessa. Petuniat sietävät jonkin verran viileää, joten ne kestävät toukokuun viileydestä aina syksyyn asti.

Petunioita näkee yleisesti kesäkukkaryhmien kasvina amppeleissa, parvekelaatikoissa ja kukkapenkeissä. Niiden saavuttama suosio perustuu monilajisuuteen ja runsaaseen värivalikoimaan. Petunia on myös kasvinjalostajien lempilapsi ja uusia lajikkeita kehitetään joka vuosi. Värikirjo on yksi laajimmista.

Kastelu

tasainen kastelu

Paikka

aurinkoon, puolivarjoon

Sesonki

huhti-heinäkuu

Hoidon tarve

runsas lannoitus

Hoito-ohjeet

Iloa koko kesäksi

Jotta petuniat jaksaisivat kukkia runsaasti koko kesän kuihtuneet kukat on poistettava kukkapohjuksineen. Muuten kasvi alkaa tuottaa siementä ja kukinta taantuu. Petuniat pitävät voimakkaasta lannoituksesta ja tasaisesta kastelusta. Parhaiten ne menestyvät aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla.

Kuvassa on pinkkejä ja persikanvärisiä pikkupetunioita.

Tarhapetunia

Tarhapetuniat (Petunia x hybrida) ovat petunioista kaikkein tunnetuimpia. Ne kasvavat pituutta pystysuuntaisesti noin 15-30 cm korkeiksi. Tarhapetunioiden istutusetäisyys on 15 cm ja ulos niitä voi istuttaa toukokuusta lähtien.

Lajikkeita on paljon ja eri kukkamuodoissa ja väreissä on paljon valinnanvaraa. Kukkamuotoja ovat suurikukkaiset, keskisuuret, pienikukkaiset, kerratut ja jopa hapsukukkaiset lajikkeet. Värejä ja monivärisiä lajikkeita on valtavasti. Tiettävästi väreistä puuttuu vain postinkeltainen, terrakotta ja puhtaan oranssi muunnos. Tarhapetunioista tulee nyppiä kuihtuneet kukat pois.

Riippapetunia

Riippapetunioita (Petunia x hybrida) käytetään amppeleissa, ruukuissa ja parvekelaatikoissa sekä maanpeitekasveina. Niiden kukka muistuttaa tarhapetuniaa mutta ne kasvavat enemmän pituutta ja lajikkeesta riippuen muodostavat pensastavan, riippuvan tai puoliriippuvan kasvuston.

Kukkamuotoja ovat pienikukkaiset, keskikokoiset, suurikukkaiset, tyynymäiset ja kerratut. Värit vaihtelevat valkeasta ja vihreänvalkoisesta tummanviolettiin, siniseen ja roosaan. Riippapetuniat vaativat tarhapetuniaa enemmän vettä ja ravinteita niiden voimakkaamman kasvun vuoksi. Tarhapetunian tapaan riippapetuniaa pitää nyppiä.

Kuvassa on vaaleanpunaisia ja tummanpunaisia pikkupetunioita.

Pikkupetunia

Pikkupetuniat (Calibrachoa) tunnetaan myös nimillä miljoonakello tai japaninkello. Ne kasvavat pensastavaksi, riippuvaksi tai puoliriippuvaksi. Pikkupetuniat eroavat muista petunioista selvästi pienemmän kukintonsa vuoksi, joita hyvinvoivaan kasviin tuleekin runsaasti. Kukkien halkaisija on noin 2-3 cm. Pikkupetunia ei nimestään huolimatta kuulu petunioiden sukuun, vaan Calibrachoa-sukuun.

Kasvi sopii hyvin amppeliin tai istutusastioiden reunuskasviksi. Kaikista petunioista pikkupetuniat kestävät parhaiten kylmää, joten niistä on iloa pitkälle syksyyn asti. Pikkupetunioita ei tarvitse nyppiä. Kasvustoa voi varovasti silloin tällöin ravistaa, jolloin kuihtuneet kukat varisevat pois.

Pitkä historia

Petunian historia ulottuu liki 200 vuoden taakse. Nykyaikainen petunialajikkeisto alkoi muotoutua 1950-luvulla tehdyn jalostustyön tuloksena ja petuniat löysivät tiensä moniin suomalaisiin kotipuutarhoihin. Vuonna 1993 myyntiin ilmestyivät ensimmäiset pikkupetunioihin kuuluvat Million Bells –sarjan lajikkeet, jotka saivat suomalaiset nimet miljoonakello tai japaninkello jalostusmaansa mukaan.